Teimme matkan Lissaboniin lokakuun puolivälissä 2006. Pidimme matkapäiväkirjaa, jota lähipiiri pääsi matkan aikana lukemaan salasanan takaa. Lissabonin matka on keväällä 2007 entistä helpompi, kun Finnair alkaa lentää sinne suoraan, ja moni onkin jo kysellyt vinkkejä Lissabonin matkaa varten. Teimme Lissabonin matkasta nyt nimistämme ja ystävien terveisistä siivotun version, jota pääsee lukemaan kuka tahansa. Emme kuitenkaan poistaneet muita henkilökohtaisia tuntemuksiamme, joten tämä on edelleenkin matkapäiväkirja eikä vinkkilista Lissaboniin. (Meidän hotellikin Lissabonissa kelpaa vain vältettäväksi vinkiksi.)

Ja edelleenkin tässä päiväkirjassa näkyy, että Mies ei paljon piitaa kartasta ja nimistä, Rouva taas koluaa joka paikan ja haluaa ehdottomasti olla kartalla myös.

Antoisaa Lissabonin matkaa kanssakulkijoille!

Rouva ja Mies

22.10.2006 - 12:13

Matkalle lähtijät pelkäävät milloin mitäkin kommellusta. Me emme yleensä pelkää, mutta tälle päivälle sattui useita. Alkaen turvatarkastuksista. Heti Helsingin lentokentällä epäilyttävä Mies otettiin syyniin ja kopeloitiin perin pohjin. Kravattisolmu, hartiat, housunlahkeitten käänteet, kengät - kaikki kopeloitiin. Katselin hommaa vierestä ja toivoin, että kun vuoroni tulee, minua edes kopeloisi nainen. Mies sanoi toivoneensa koko ajan samaa kohdalleen.

Pariisissa pärähtivät sitten valot punaiselle ja sireenit soimaan omalla kohdallani. Oli tehokasta. Heti oli muutama univormupukuinen hyvin lähellä. Syylliseksi paljastui askelmittari, mutta varmuuden vuoksi jouduin riisumaan vähän enemmänkin, ennen kuin pääsin jatkamaan. Voitte yrittää arvata, kuinka suuri osa vaatteista meni läpivalaisuun toisten ihmetellessä. Jos joku arvaa, mitkä, lähetän postikortin.

Lentokonemaisemat olivat kyllä hyvät.

222628.jpg

Lissabonin kentällä sitten tuli lisäharmia. Matkalaukkuhihna pyöri ja pyöri, mutta Mies jäi ilman laukkuaan. Muutama muukin Helsingistä Pariisissa vaihtanut koki saman kohtalon. Ei taida olla näiden lentoyhtiöitten vahvuuksia laukkujen käsittely. Lost and found -huoneessa oli neljä virkailijaa ja silti parikymmentä ihmistä jonossa. Reilu tunti meni valituksen kanssa.

Matka kentältä hotelliin oli juuri niin sujuva kuin pitikin. Bussi 91 lähti terminaalin edestä ja ajoi keskustaan. Jäimme pois Marques de Pombalia edeltävällä pysäkillä, joka oli ihan hotellimme nurkalla. Bussikuski kuulutti pysäkit ja varmuuden vuoksi kysyimme häneltä, missä pitäisi jäädä. Ihan hyvin olisi osattu ilmankin, oli se niin selkeää. Matka maksoi jotain alle 3 euroa, ja lipulla sai matkustaa sitten koko loppupäivän kaikissa liikennevälineissä. Lonely Planetin oppaassa sanottiin, että matka olisi ilmainen, kun näyttää boarding passia, mutta tämä tieto oli vanhentunut puoli vuotta sitten, näin kuski meitä valisti.

Laukku luvattiin tuoda hotelliin illalla, mutta hotellin respa oli toista mieltä. Sanoi, että usein jäävät sille tielleen. Miehellä on nyt tänne helteeseen väärät vaatteet: kravatti, pikkutakki yms, eikä paljon muuta sitten olekaan.

Olisivatpa kommellukset loppuneet tähän! Netistä varattu hotelli on keskinkertaisempi kuin piti, ja kaiken lisäksi vieressä on katutyömaa.

Fiilikset on pikkuisen matalalla, mutta kaupunki on hieno. Blogin kannalta tuhoisaa on, että hienosta paikasta ei taideta saada kuvia nettiin matkan aikana, koska kannettavan kuvankäsittelyohjelma ei sittenkään toimi. Miehen syy. Ja meistä toinen on niin sanavalmis, että kaikki muukaan ei ole juuri nyt hyvin.

Muuten kaikki ok. Eli siis mikä?

 

22.10.2006 - 12:11

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Mitähän hyvää sanoisi hotellista? Mikään Best Western tämä ei ainakaan ole nimestään huolimatta.

 

            - Vaatekaappi on iso.

            - "Keskeisellä paikalla"

            - Matkailijoiden suosima

            - Ystävällinen palvelu

            - Ja no tota....

 

Käytiin jo illalla kysymässä pari korttelia rauhallisemmasta paikasta (Hotelli Miraparque puiston laidassa vähän ylempänä), mutta siellä ei ollut vapaata koko viikoksi. No, eihän me olla hotelliin tultu olemaan, kunhan jossain nukutaan ja käydään suihkussa. Mutta ei myöskään seuraavalla kerralla tulla Best Western Hotel Eduardo VII hotelliin, vaikka se olikin helppo varata netistä.

 

Yritetään tänään laittaa kuvia edes hankalasti, että saadaan edes jotain lukijain iloksi. Hankaluus tarkoittaa sitä, että kun kuvankäsittelyohjelma ei toimi omassa koneessa ne pitää skaalata blogiin tuodessa. Hidasta on, eikä voi esim. rajata  vaan kuva on sitten mikä se on. Ja mieluusti laittaisin kuvani myös vähän isompina, etteivät olisi niin rakeisia.

 

Aamulla soi huoneen puhelin. Vastaanotosta soitettiin, että matkalaukku oli tullut. Toivat sen ylös. Paljon oli tarroja kertynyt kahvaan. Oli avattu turvallisuussyistä kuulemma. Partakone ei toiminut. Olisiko mennyt itsestään päälle, ja kommandojoukot eristäneet alueen kuullessaan matkalaukusta surinaa. Miten kaikilla muillakin suomalaisilla olikin yhtä aikaa ladattavat partakoneet päällä, jopa naisten matkalaukkuja oli jäänyt matkan varrelle.

 

Aamupala oli kymmenennen kerroksen "näköalaravintolassa". Ravintolan eteen oli oppaiden painamisen jälkeen rakennettu 12-kerroksinen hotelli ja muun vähän peittivät sateessa höyrystyneet ikkunat. Väkeä oli paljon, kaikki meitä vanhempia, ja moni puhui saksaa. Pöydät olivat liian pieniä ja seuraksemme joutunut saksalaispariskunta oli samaa mieltä: Zu viele Leute hier. Aamupala oli runsas: pekonia, munakokkelia, leipiä, leikkeleitä, kylmää kahvia ja kuumaa maitoa, mehuja ja marmeladeja. Mitään tuoretta ei ollut. Vierailuilla eri Keski- ja Etelä-Euroopan maissa missään ei ole tarjottu aamiaisen yhteydessä kurkkua tai tomaattia. Kuitenkin näissä maissa asutusta on ollut tuhansia vuosia ennen Suomea. Mieleen nousi hirvittävä epäilys: Mitä jos etelän ihmiset olisivatkin oikeassa?

 

Eilen nähtiin Restauradores ja Rossio -aukiot. Näillä on kumma tapa maalata. Kankaalle maalaamisen sijasta portugalilaiset sutivat sinisellä maalilla valkoisille kylpyhuoneen laatoille kuvia. Tästä on oikein kaakelimuseokin olemassa. Taytynee katsastaa. Rua Augustan kävelykadulla istuimme syömään, siis lokakuun puolivälissä ulkona. Tarjoilijat laittoivat molemmille ruokalaput kaulaan, vaikka vakuutimme osaavamme syödä sottaamatta. Kaiken lisäksi paikallinen katusoittaja kulki pöytämme vieressä soittaen 11 säkeistöä peräjälkeen Bob Dylanin Blowin´in the Windiä huuliharpulla ja kitaralla. Toista kappaletta hän ei sitten osannutkaan. Kysyinkin Rouvalta, onko tämä nyt se fado-musiikki, joka on Portugalille ominaisinta. Ruokailun jälkeen Rouva löysi kummallisen värisen tornin keskeltä katua. Siitä piti saada tihkusateessa kuvia. Kohauttelin ohikulkijoille harteitani, kun valokuvaaja istui keskellä katua saadakseen kuvan juuri oikeasta kulmasta. He kannustivat kuvaajaa taiteen teossa. Itse torni oli yli sata vuotta sitten rakennettu hissi, joka nousi 30 metriä päätyen toiselle kadulle. Elevador de Santa Justa on Gustave Eiffelin oppipojan Raul Mesnierin suunnittelema. Ajattelinkin, että jotain samaa siinä oli Eiffel-tornin kanssa, mieli tekee molemmissa jäädä maan kamaralle. Rouva uhkasi kyllä käydä hississäkin. Hissi oli jo kiinni, onneksi.

 

222631.jpg

 

Ulos katsoessa voisi sanoa jo Mette Mannosen tapaan: "Pilvipeite repeilee". Ehkä kannattaa lähteä kaupungille. Museotkin ovat maanantaipäivän tapaan kiinni.

 
22.10.2006 - 12:09

Maanantai 16.10. iltapäivä

 

Aamulla lähdettiin kulkemaan eilisiä jalanjälkiä pitkin päivänvalossa. Sillä erotuksella, että kaupat olivat auki, ja satoi niin, että kengät kastuivat koko päiväksi. Jonotin kaupungin infossa Lissabon-kortit meille kolmeksi päiväksi ja Rouva jututti samaan aikaan jotain viiksekästä (tässä kaupungissa on muuten Euroopan korkein viiksekkäitten miesten tiheys) ja lypsi siltä tietoja viikon musiikkitarjonnasta. Rouva kyseli niin paljon, että seuraavien turistien ei tarvinnut enää kysyä, kun kuulivat vastaukset. Nyt on sadeiltojen ratoksi selvitetty, että musiikkitarjontaa olisi sinforniakonserteista paikalliseen Sound of Musiciin ja Lontoosta vierailulla olevaan Catsiin ja liput kannattaa sen miehen mielestä ostaa Fnacin kioskista, ei siitä toisesta. Väitti, ettei tarvitse jonottaa yhtä paljon. Yksi jazzclubi aukeaa vasta kymmeneltä, mutta Rouva kuunteli ymmärtäväisen näköisenä, eikä sanonut sille miehelle, että me nukutaan jo silloin. Ihan lopuksi se kysyi, minne konserttisaliin kannattaisi mennä ihan vain miljöön vuoksi. Kuulemma Teatro Nacional de São Carlosiin. Kellekään muusikolle ei tulisi tuollainen kysymys mieleen. Johonkin Fadopaikkaan kyllä voisin mennä miljöön vuoksi.

 

 

Kyllä on komeita julkisivuja täällä päin:

 

285331.jpg

 

 

Ja hienoja suihkulähteitä:

 

 

285333.jpg

 

Rouva pääsi hissiinsä tänään ja minä kävelin katuja ylös samaan paikkaan kuin hissillä pääsi. Mikä kumma vimma joillain on kiivetä ihan joka paikkaan. Kuvista kyllä näkee, että sieltä näkyi kauas. Näkee myös, että sinne ei ole mitään järkeä mennä. Kuka täyspäinen kävelee huteria kierreportaita, kun katot ja autot on kaukana alhaalla.

 

260051.jpg

 

 

 

285334.jpg 

 

Kuva joelle hissin tasanteelta

 

285336.jpg

 

Rossion aukion suuntaan

 

342304.jpg

 

223539.jpg

 

Sininen talo maen rinteessa

 

Se paikka, minne sillä Elevador do Santa Justa -hissillä mentiin, oli Chiado ja minä kävelin sinne Rua de Carmoa. Kävelin kyllä kauemmas mitä piti. Rouva oli näyttänyt kartasta, missä tavataan, mutta löysin ihan omat aukiot itse siellä Chiadossa. Sinne tullessa alkoi tuntua siltä, että Lissaboniin oli hieno tulla. Kaakeleita alkoi olla joka seinässä, sisä- ja ulkopuolella ja pientä kauppaa ja kahvilaa oli korttelit täynnä.

 

223541.jpg

 

Kadut on vaaleaa mosaiikkia järjestään. Välillä ihan pelkkää vaaleaa ja välillä taas vaaleista ja tummista tehtyjä kuvioita. Rossion torin kaakelit olivat 60-luvun op-taidetta. Tässä vähän kuvia katujen mosaiikeista.

 

223535.jpg 

 

223536.jpg

 

Kadulla syötiin paahdettuja tammenterhoja (tai jotain) ja jossain kuppilassa tapaksia 6 euron lounaan alkupaloiksi. Niitä terhoja (kastanjoita, vaimon huom.)  paahdettiin savuttavalla hiilloksella ja joku opas väitti, että se savun haju on jotain tyypillistä Lissabonille. Nyt ei nähty kuin yksi Rossio -aukiolla turistien tiellä. Ehkä se on yksi niitä instituutioita, joita ylläpidetään ihan turistien kiusaksi. (Seuraavina päivinä näitä oli kyllä enemmän.)

 

223531.jpg 

 

Välilä sataa ja välillä paistaa aurinko, lämmintä yli 20 astetta. Katukauppiaat eivät tiedä, mitä milloinkin myisivät. Tänään aika moni myi sateenvarjoja. Turisteja Saksasta, Italiasta ja Espanjasta, jokunen jenkkikin.

 

223538.jpg 

 

Tein uroteon ja suunnistin omin päin hotellille hakemaan kameran lisäakkua. Olivat kyllä piilottaneet sen eilisen metroaseman, mutta seuraava löytyi. Takaisin löytäminen oli periaatteessa helppoa, mutta jossain Chiadon ja Bairro Alton välillä kaikki liukuportaat olivat väliaikaisesti poissa käytöstä ja kiivettävää totisesti riitti. Jotkut heikommat oikeasti sortuivat matkalle ja jäivät lepäämään. Tämä kaupunki on rakennettu kukkuloille ja korkeuserot ovat olleet aikamoinen yllätys. Jyrkkiä katuja, portaita, mäkiraitiovaunuja, hissejä. Tänään löydettiin sellainen mäkiraitiovaunu, mitä ei mainittu matkaoppaissa. Elevador de Pica vie Bairro Alton reunalla Rua do Loretolta viiksekkään miehen ajamana alas joelle päin. Ajettiin huvin vuoksi alas, mutta tultiin aika pian takaisin ylös, kun se alhaalla ollut katu ei näyttänyt sellaiselta, että se olisi erityisesti tarkoitettu turisteille. Ihan pelkkiä paikallisia viiksekkäitä kuppiloissa ja yhdellä miehellä omaisuus muovikasseissa puiden oksilla. Jossain oppaissakin sanottiin, että Cais do Sodreen ei pidä mennä pimeällä ja nyt oli jo hämärä. 

 

 223533.jpg

 

 

Seudulla oli näköalapaikkakin, jota ei enemmälti mainostettu oppaissa: Miradouro do Santa Catarina. Ei ihme, porukka siellä katseli poispäin joelta, lymyili puiden alla ja joi ruskeista pulloista. Ei sinne ehkä kannata mennä, jos on vaaleatukkainen ja -ihoinen ja turistin kameralaukku -look. Rouva oli kyllä mennyt sinnekin yksin sillä aikaa, kun minä olin hakemassa kameran akkua. Otettiin kyllä pimeässä kuva sieltäkin. Huhtikuun kahdennenkymmenennen viidennen päivän silta näkyy ja Christo Rei patsas joen toisella puolella.

 

285340.jpg

 

Ei turistin ihan jokaiseen sellaiseenkaan paikkaan kannata mennä, mihin neuvotaan. Omaa järkeä voi käyttää. Satayksivuotias Cafe Brasileiro Rua Garrettilla Chiadossa oli varmaan hieno, mutta tupaten täynnä turisteja. Käytiin ovelta näkemässä kullalle kiiltävät peilinkehykset ja kattokruunut ja mentiin vähän kauemmas Rua do Loretolle syömään leivokset ja cocikset hintaan 3,70 yhteensä. Tunnelmaa oli sielläkin ja sai vierestä seurata, miten lissabonilaiset viiksekkäät polttivat tupakkaa kieltokyltin vieressä. Täällä on vähän eri meininki kuin Suomessa, mistä Rouva oli vähän närkästynytkin.

 

Jalat eivät ole ihan poikki. Tultiin hotellille Julio Iglesias -tavaratalon (siis El Corte Inglés -tavaratalon) kautta ja ostettiin iltapalaksi tomaatteja ja hedelmiä. Se hotellin aamupala kun on Rouvan mielestä jotenkin puutteellinen.

 

 

 

Jess, kuulo ei olekaan ihan vielä mennyt, kuulin heinäsirkan siritystä tavaratalon nurkalla. Olisikohan palkattu soittelemaan turistien iloksi ja sisäänheittäjäksi ?

 

(Lisäilin tekstiin vähän nimiä, jos joku haluaa pysyä kartalla. Kukaan ei kumminkaan usko, että Mies olisi muistanut ne itse.)

 
22.10.2006 - 12:07

Tiistai 17.10.

 

Varhaisen aamiaisen jälkeen suunnistettiin taas tuttuun nettikahvilaan (vaikka ei siellä kahvia ole, eikä mitään muutakaan kuin 30 tietokonetta vierekkäin, ihan kuin koulun tietokoneluokassa). Suomesta kuului tietoja, että Finnair menisi torstaiaamuna lakkoon.Taytynee seurata tilannetta. Koska aurinko paistoi silloin tällöin, päätimme, että vielä on kesää jäljellä. Oppitunnin verran aurinkoa ja välitunti sadetta. Onneksi niin päin, eli jätettiin päällysvaatteet  jo hotelliin. Illalla kirveli niskaa, eli ilmeisesti aurinko on ajoittain paistanut tänään.

 

Tejo -joen rannassa oli iso tori (Praca do Comercio). Täällä on toreja vähän väliä ja jokaisella torilla jalustalla joku kylpytakkimies tai paikallinen Mannerheimi ratsuineen. Niin sielläkin.

 

224751.jpg

 

Oli aika suorittaa yläkaupunki (Alfama). Jos nyt ei ollut turistiaika, niin mistä ihmeestä ne turistit löytyivät jonottamaan ainoaa ratikkaa, joka vei ylös vanhojen rakennusten äärelle. Jonossa olivat ratikatkin lopulta, keltaisia kulkuneuvoja ilmestyi paikalle kolme kerralla. Oli ne erikoisia. Kulkivat kolistellen ylös niin kapeita kujia, että paikoitellen seinän ja ratikan väliin jäi tuskin paria kymmentä senttiä. Ikkunat auki, samoin taloissa. Mahtaakohan näissä tapahtua paljonkin onnettomuuksia?

 

224743.jpg

 

Rouva muistaa paremmin rakennusten nimet ja käyttötarkoituksen. (Niinpä. Käytiin siis Castelo de Sao Jorgessa, eli linnassa, Sao Vicente de Fora -kirkossa ja paikallisessa Pantheonissa eli Santa Engraciassa.)

 

Vasco da Gaman sarkofagi Pantheonissa. Tänne on kahta lukuun ottamatta haudattu kaikki Portugalin kuninkaalliset ja myös muita, esim Amalia Rodrigues 1999.

 

224741.jpg

 

 

Minä yritin ottaa aurinkoa joka välissä, Rouva kiipeili taas kaikki linnantornit. Pakkohan sinne oli mennä, korkeimmasta tornista näkyivät sekä edellinen kirkko että Pantheon ja taustalla Euroopan pisin riippusilta, Vasco da Gaman silta.

 

224732.jpg

 

 

Kävimme Varkaiden paratiisissa, joka oli paikallinen kirpputori (Feira de Ladras Campo de Claralla). Kovin luotettavaa kuvaa ei saanut tavaroiden laadusta, kun esim. tietokoneiden emolevyjä myytiin sateesta märillä katukivillä, siis kylpyhuonelaatoilla. Lissabonilaisilla tuntuu olevan jokin ongelma näiden laattojen suhteen, niistä ei pääse pakoon missään, jopa kylpyhuoneissa niitä näkee. Niitä tyrkytetään matkamuistoiksikin, mutta ei ole ostettu yhtään vielä.

 

Ruotsin lippukin oli kirpparilla myytävänä.

 

224745.jpg

 

 

Jostain syystä olimme rohkealla mielellä ja otimme tavernassa paikallista, portugalille tyypillistä herkkua. Rouvalle silakoita ja voita, minä luulin tilanneeni entrecotén. Ihmettelin annostani ääneen, tosin suomeksi. Voihan olla, että paikalliseen traditioon kuuluvat lämpimät ja hyvin lämmitetyt porkkanan -ja kaalinpalat, sekä liha, joka on tuskin pannua nähnytkään. Medium on sentään yleenä päältä ruskea, tästä tuli mieleen lähinnä sairaalasarjojen lähikuvat epäonnistuneista operaatioista, kun yritin leikata lihaa. Hienon maiseman takia istutiin sentään hetki siinä paikassa. Paikka oli Miradouro de Santa Lucia. Ei sitten kannata ruoan takia sinne istahtaa.

 

 

 

Meillä on Lissabon -kortit (á 26 € 72 tunniksi), joilla pitäisi päästä ilmaiseksi melkein joka paikkaan ja kulkemaan liikennevälineissä niin paljon kuin haluaa. Metrossa ja ratikoissa se onnistuukin, mutta monet nähtävyydet ovatkin ilmaisia, tai niihin menosta vain saa alennusta korttia näyttämällä. Vielä on monta paikkaa suoritettava, ennen kuin kortti kannattaa. (Jälkeen päin laskin homman ihan tarkkaan. Hyödyimme kortista, käytimme sitä kumpikin 37 euron arvosta. Lisäetuna oli mukavuus matkustaessa, aina oli valmis lippu taskussa. Ensimmäisenä päivänä matkustimme loppupäivän lentokenttäbussin lipulla ja viimeiseksi ostimme päivälipun liikennevälineisiin.)

 

Kun kiivettiin jälleen kerran mäkeä ylös, tuli mieleen raamatullinen vertaus anteeksiannosta. Anteeksi pitää antaa ei vain 7 kertaa, vaan 70 kertaa 7. Siinä mielessä, että opaskirjojen mukaan Lissabon on rakennettu seitsemälle kukkulalle. Ei pidä paikkaansa, aika monta kertaa saa seiskan kertoa täälläkin.

Silti tuntui syntyperäisenä pispalalaisena kotoisalta, kun linnan juurella olevissa kivitaloissa viidennen kerroksen kohdalla oli silta, joka vei talon takapihalle. Takapihatkin olivat pengerrettyjä. Korkeuserot olivat Pispalankin mittapuun mukaan kokolailla isoja. Lissabonissa on helppo ottaa kuvia sikin sokin olevista talojen katoista.

 

224726.jpg

 

 

Linnan suorittamisen jälkeen katsastimme tärkeimpien nähtävyyksien joukkoon luetun kirkon, joka oli pieni pettymys monien muiden Lissabonin kirkkojen rinnalla. (Sén Katedraali)  Harmaa, pienennäivee, olisi äitini sanonut. Syynä varmaan on se, että se oli niin vanha, rakentaminen oli aloitettu 1100 -luvulla heti sen jälkeen, kun Portugali oli päässyt vapaaksi maureista eli arabeista.

 

Koska olimme koko päivän kävelleet, lähdettiin lopuksi istumalla tutkimaan Lissabonin kaikkia metrolinjoja. Täällä on metro niin hieno, että Helsingin ja Espoon liikennelautakuntien kannattais käydä kattomassa ennen kuin pykäävät sen länsimetron. Asemilla on kaakeleita ja joskus jotain muutakin taidetta. Turistina protestoin kyllä linjojen nimeämistä jollain kummallisella nimellä, jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mihin junalla pääsee. Turistiparka joutuu vain miettimään, onko se sinisen metron nimi Azul tai keltaisen metron nimi Amarela joku asema vai mikä. Eli päästäkseen jonnekin pitää muistaa väri, metron nimi, sen päätepysäkit ja vielä se paikka, johon on itse menossa. Harjoiteltiin tätä ankarasti tänään. Matkustettiin huviksemme illalla joka värillä. Ensin mentiin vihreällä (Verde) Baixa-Chiadosta Alamedaan, vaihdettiin punaiseen (Oriente) ja mentiin Orienteen. Löydettiin itsemme paikallisesta Itäkeskuksesta tai muusta Jumbosta. Tultiin pari tuntia myöhemmin takaisin taas punaisella Orientesta Alamedaan, jossa vaihdettiin Verdeen, joka menikin lähiöihin päin, vaihdettiin Campo Grandessa keltaiseen (Amarelaan) ja tultiin sillä Raton suuntaan Picoas -asemalle. Sinisellä (Azul) oltiin aloitettu jo aamulla matkustamalla Parquesta Restauradoresiin. Metroissa oli niin mielenkiintoista kuvattavaa, että viimeisellä linjalla Rouva pyyhki metrojunan ikkunan (ulkopuolelta) puhtaaksi ennen kuin tuli sisään, että sai otetuksi kuvia myös lasin läpi. Onneksi se ei keksinyt sitä aikaisemmin, voi olla, ettei olisi kaikkiin metroihin enää päästy. Tässä joitain kuvia näytiksi:

 

224742.jpg

 

224747.jpg

 

302699.jpg 

 

 

Vasco da Gaman ostari oli Alfamassa vietetyn päivän jälkeen ihan eri planeetalta. Siirryimme hetkessä vuoden 1755 maanjäristyksenkin kestäneiltä Alfaman kujilta avaruusalukselle Star Trekin tyyliin tai ainakin aikaan, jolloin maan ilmakehä on mennyttä ja ihmiset elävät katetuissa kaupungeissa ainoina vihreinä kasveina ruukuissa kasvavat puut. Rautatieasema ja ostari olivat kuin kalanruoto tai muu luuranko. Joka paikassa tunki globaali humppa, kaikki kansainväliset ruoka -ja tavaraparatiisit olivat edustettuina. Ravintolamaailman pöytälevyissä oli karttoja niistä meristä, joita Vasco da Gama seilasi silloin kun vielä ulkoilmassa saattoi seilata. Silti tuntui, että jotain on menetetty siihen 1700 -luvun puolivälin ihmisten tapaan elää. Ihmiset olivat massaa keinotekoissa ympäristössä. Oli niin epätodellinen olo, että ei osannut edes ostaa mitään. Pari levyä valkkasin - fadoa, kun se kai kuuluu asiaan. Muuten kauppojen valikoima oli samoja ketjutuotteita kuin ympäri maailmaa.

 

Tässä kuva ostarista:

 

224748.jpg

 

Ja viereisestä Oriente -rautatieasemasta:

 

224756.jpg

 

 

 
22.10.2006 - 12:05

Keskiviikko 18.10.

 

(Rouvan vuoro kirjoittaa)

Sääennusteiden mukaan täällä satoi tänään. Niin satoikin, aamulla puolisen tuntia, eli juuri sen ajan, jonka olimme nettikahvilassa päivittämässä blogia ja katsomassa muut tärkeät, kuten uutiset. Nyt jännätään Finnairin lakon alkamista. Meidän liput on ostettu Air Francelta, mutta Helsinki - Pariisi -väli on kyllä Finnairin lentämä.

 

Muuten on ollut mitä mainioin sää, ihan kesä, teepaidoissa kuljetaan. Onkin otettu reippaan ulkoilun kannalta koko päivä. Aamulla suunnistettiin Cais do Sodreen, käveltiin läpi paikallinen Hakaniemen halli, eli Ribeiron markkinatori. Ruokaa, kukkia, hedelmiä, yläkerrassa viinejä, kirjoja ja käsitöitä. Hakaniemen hallista se erosi siinä, että se oli isompi ja seinissä oli kaakeleita. Jopa siivouskopissa.

 

302701.jpg

 

Tejo-joen toisella puolella on korkea Christo Rei -patsas. Se on kopio Rio de Janeiron vastaavasta. Vuonna 1936 Lissabonin patriarkka D. Manuel Cerejeira kertoi tästä haaveestaan piispoille ja erinäisten vaiheiden jälkeen piispat sopivat toisen maailmansodan alettua, että jos Portugali säästyy sodalta, patsas rakennetaan kiitokseksi siitä. Siellähän se nyt sitten on. Kansallinen symboli kiitoksena rauhan lahjasta. Suurin osa turisteista taitaa kyllä astua hissiin hienojen näköalojen takia. Paikka on kaunis ja rauhallinen muutenkin ja sinne oli kohtuullisen helppo mennäkin, Cais do Sodresta Cacilhasiin laivalla ja rannasta bussilla 101 suoraan monumentille. Bussin numeroa kysellessäni törmäsin kyllä klassiseen vastaukseen: "En mää tiedä, mää olen vaan töissä täällä." Mitäs erehdyin kysymään henkilöltä, joka myikin vain laivalippuja, eikä tiennyt terminaalin edessä seisovista busseista mitään. Jossain sanottiin, että laivamatkaankin olisi riittänyt Lissabon kortti, mutta ei ainakaan tällä laivayhtiöllä, pitäisi katsoa tarkemmin, onko se joku muu. Laivoja nimittäin lähtee myös Praca de Comerciolta. Eikä kortti kelvannut bussiin tällä puolella jokea, mutta halpaahan matkustaminen täällä on.

 

226206.jpg

 

 

 

Monumentilta oli hienot näkymät myös Huhtikuun kahdennnenkymmenennenviidennen päivän sillalle. On tainnut olla kosketus ihmisten arkipäivään kadoksissa tuonkin nimen antajalta. Kyllä paremmalta tuntuu neuvoa tietä, kun tien nimi on Aurasilta tai Hämeensilta tai Pitkäsilta. Nimen oikeuttaa tietysti historian tärkeä tapaus, neilikkavallankumous, jolloin punaisia neilikoita kivääreiden piipuissa pitäneet sotilaat syrjäyttivät vuonna 1974 hallituksen niin sanotussa neilikkavallankumouksessa. Sen jälkeen Portugali luopui levottomista siirtomaistaan Mosambikista ja Angolasta ja otti vastaan miljoona pakolaista.

 

 

 302700.jpg

 

Tultiin takaisin samaa bussi & laiva -reittiä, ja hypättiin Cais do Sodressa raitiovaunuun 15, jolla mentiin Belemiin. Olipa hieno paikka, ja taas aivan erilainen kuin eiliset tutustumiskohteet. Laajoja puistoja ja tällä hetkellä hiljaisia kahviloita turisteja odottamassa. Ihmeteltiin ensin melkein paikkaan sopimatonta Belemin kulttuurikeskusta, sopimatonta siinä mielessä, että moderni rakennus oli kovin oudossa ympäristössä Belemin tornin ja Jeronimoksen luostarin välissä. Paremmin se kyllä sinne istui kuin Kiasma paikalleen. Paikka on valmistunut 1993 Portugalin tarpeisiin EU:n puheenjohtajamaana. Mies käytti muureja auringonottoon.

 

226212.jpg

 

Pakolliset kierrettävät nähtävyydet olivat vähän hajallaan, ja odottelimme näkevämme jossain sellaisen "Linnanmäkijunan", mutta näimme ensimmäisen vasta monen tunnin kiertelyn jälkeen. Kulttuurikeskuksen jälkeen kiersimme Museo de Marinhan.

 

302702.jpg

 

 

Purjelaivojen pienoismallit, merimiehet ja muu merenkulkutavara olivat vitriineissä, ja iso halli oli täynnä muuta koristeellisempaa vesiajoneuvoa luonnollisessa koossa. En nyt kirjoita tähän alusten määritelmiä kun en erota kaleeria ja kuunaria veneestä, mutta laitetaan kuvia, niin joku muu voi kommentoida. Mukava museo, vaikka Portugalin historia on merenkulun osalta niin täynnä valloituksia, riistoa ja orjakauppaa, että ei luulisi sillä menneisyydellä ylpeilevän.

 

 

302704.jpg

 

302705.jpg

 

Sitten käveltiin Belemin tornille. Mies käveli taas vähemmän kuin minä, kun ei kiivennyt torniin, vaan jäi kuikuilemaan alas. Toisaalta ihan viisauttakin, sinne oli kovin kapoiset kierreportaat, ja vain yhdet, joten samoihin portaisiin piti mahtua liikenne molempiin suuntiin. Ei oikeastaan mahtunut, vaan välitasanteilla ihmiset kuulostelivat, oliko kukaan tulossa ja lähtivät, kun arvelivat, ettei vastaantulijoita olisi. Oli niitä välillä siitä huolimatta. Nuoret pojat pyörsivät takaisin tieltäni, mutta kyllä me tyttöjen kanssa mahduttiin ihan vastatusten ohittelemaankin. Mitenkähän tämä toimii varsinaiseen turistiaikaan? Notre Damessa vastaava tilanne  on hoidettu opastetuilla ryhmillä, jotka viedään vuorotellen, ja Tytär kertoi Vatikaanin kupolin portaiden olleen niin ahtaat, että joku lihava amerikkalaisnainen oli juuttunut kiinni. Huh.

 

226200.jpg

 

Tornin jälkeen käveltiin merenkulkijoiden muistomerkille. Sain melkein kuvan, jossa Henrik Purjehtija katsoo eteenpäin, taustalla on pitkä silta, jollaisesta hän tuskin uskalsi uneksia, taivaalla lentää lentokone, ja vastarannalla on Etelä-Amerikasta kopioitu muistomerkki. Niin muuttuu maailma. Mies intoutui vastoin tapojaan spekuloimaan tulevaisuuden kuvilla: Kun vastasyntyneelle laitettaisiin saman tien mikrosiru, siihen voitaisiin ladata mitä vain, vaikka HKL:n bussilipun kausi, integroida kännykkä ihoon kiinni ja kontrolloida yhtä jos toista. Jääkaapit välittäisivät tilaukset automaattisesti S-markettiin jne. Miehelle ei taida loma sopia, sille jää turhaa aikaa ja tilaa ajattelulle, kun ei ole työasioita. En usko noihin tulevaisuuden visioihin. Kyllä ennen pikkulapsetkin puhuvat toisilleen mukana olevista puhelimista tai tietokoneen kautta, ja isovanhemmat kirjoittavat matkoistaan Lissabonissa ja lastenlapset voivat saman tien lukea sen ja nähdä kuvat, kuin tuollainen on mahdollista edes insinöörien ajatuksissa.

 

 

226220.jpg

 

Muistomerkin edessä on laaja aukio, jossa on mosaiikkikuvio. Sen keskellä on löytöretkien ajalta kartta, jossa jotenkuten hahmottuu jo itämerikin lahtineen. Karttaan on liitetty symboleja, jotka kuvaavat kyseisen maailman kolkan luonnonoloja. Lähinnä Suomea on tämmöinen:

 

226221.jpg

 

 

 

Ei ihme, että seuraavassa käyntikohteessamme, vaunumuseossa nuori opaspoika heitti vaunuista heti kommentin, että te ette taida siellä Suomessa tarvita pyöriä, vaan niitä toisenlaisia kulkimia rattaissa (=jalaksia). Siinä sitten opettaja iski ja kerroin nuorukaiselle, että tällä hetkellä siellä on kymmenkunta astetta vähemmän kuin täällä, kesällä helteitäkin ja viljaa viljellään. Sitten hän kysyi, onko Suomi itsenäinen ja sai kattavan selityksen Ruotsi-Suomesta, autonomisesta asemasta Venäjän yhteydessä, itsenäisyyspäivästä ja EU:n jäsenyydestä. Kiva poika juttelemaan muutenkin ja piti huolta, että en kävellyt liian nopeasti mielenkiintoisten 500 vuotta vanhojen vaunujen ohi. Miehen se antoi kyllä tehdä kierroksensa ihan rauhassa. Oli muuten kiva museo tämäkin. En ihmettele, että se on Portugalin suosituin käyntikohde. Ei tämmöisiä vaunuja kovin useasti näe.

 

226225.jpg

 

 

Illalla käytiin Bairro Altossa syömässä. Meillä oli Miehen työkaverin antama osoite Rua Nova da Trinidade 20, ravintola Cervejeria da Trinidade. Tehty jälleen jostain luostarista ja erinäisten vaiheiden jälkeen tämä 150-vuotias paikka on ei Unescon vaan Lissabonin kaupungin suojelema kulttuuriperintö. Hienot kaakelit seinällä ja valtavasti väkeä. Niin valtavasti, että jäimme jonoon, ja parikymmentä minuuttia jonotettuamme päätimme sittenkin, että paikka on nyt nähty, syödään sittenkin muualla. (Ei siellä syöminen varmaan mikään huono idea olisi ollut kuitenkaan.) Käveltiin katua alas numeroon 10, pieneen Restaurade de Trinidadeen. Kaakelit olivat huomattavasti kuluneemmat, niitä ja väkeä oli vähemmän, tarjoilijat hymyilivät niukasti ja olivat ilmeisen kielitaidottomia, mutta tunnelma oli kotoisa ja rauhallinen, ruoka (lohi ja pihvi lisukkeineen) maistui erinomaiselta ja hinta juomineen oli halpa, yhteensä 21 €. Ei valittamista ruokapaikan suhteen. Samoihin aikoihin tuli Suomesta varmistus lentolakon alkamisesta. Minkähänlaista täällä on talvella?

 

 

Jalat on aika poikki. Eilen askelmittari näytti 22 800, tänään tuhat vähemmän. Ei se hirveän paljon ole, mutta tuohon pitää lisätä kukkulakerroin.

 

 

 

 

22.10.2006 - 12:04

Torstai 19.10. Sintra

 

Kaikki turistioppaat väittävät, että Sintrassa pitää käydä, jos käy Lissabonissa turistimielessä. Jopa pieni punainen kirjamme Lonely Planet Portugal on sitä mieltä, että jos sinulla on aikaa Lissabonille vain kaksi päivää, toinen niistä pitää viettää Sintrassa. Ei siis uskallettu olla käyttämättä yhtä kuudesta päivästämme Sintraan.

 

Sintraan pääsee junalla, joka lähtee Rossion asemalta. Molemmat ovat päätepysäkkejä. Kuulostaa ihan yksinkertaiselta, mutta tieto ei pidä paikkaansa juuri nyt. En tiedä, mitä Rossion asemalla tehdään, mutta ainakaan se ei ole käytössä, eli Sintraan mennään junalla, joka lähteekin Orientelta (eli uudelta itäiseltä asemalta, joka on kaaaaaukana keskustasta), menee Entrecampon ja Sete Riasin kautta Sintraan. Tätä kaikkea emme vielä aamulla tienneet. Rossion aseman olemassaolon tilanne selvisi aika pian, joten mentiin sitten parilla metrolla Entrecampoon. (Takaisin tullessa vaihdoimme metroon Jardin des Plantesin asemalla, eli sekin olisi toiminut lähtöpisteenä.) Entrecampon asemalla saimme taas todisteen portugalilaisten tavasta ajatella vain paikallisia. Asemalla oli kyllä sanottu, miltä laiturilta Sintran juna lähtee, mutta ei sitä, etteivät kaikki junat mene Sintraan. Seuraavassa junassa luki Mira Sintra M...(ja jotain). Istuimme siihen, konduktööri nyökkäsi Lissabon -korteillemme ja syvennyimme valmistautumaan tulevaan lukemalla Lonely Planetin ohjeita. Kiva konduktööri onneksi huomasi muutaman aseman jälkeen, että turistit eivät varmaan ole menossa sinne, mihin juna, ja kävi sanomassa, että jos olemme Sintraan menossa, tällä asemalla pitäisi sitten viimeistään vaihtaa.

 

Sintrassa bussi 434 ajaa rautatieaseman vierestä Penan linnaan ja pysähtelee välissä olevissa tärkeissä linnoissa. Jos haluaa käydä luostareissa ja muissa, pitää ottaa taksi. Lissabon -kortilla saa esitteen mukaan 50% alennusta Sintran busseista. Mutta eipä saakaan, koska tämä 434 onkin Cotturbin bussi ja alennuksen saisi Carrisilta joka ei aja ainakaan turistireittejä. Ilmassa on petoksen tuntua. Onneksi Lissabon -kortilla on vapaa pääsy Sintran palatsiin ja Penan linnaan. Palatsiin sillä pääsikin, mutta Penan linnan tikettimies pyysikin jotain voucheria, joka olisi pitänyt saada kortin oston yhteydessä. Ei saatu. Kinasin asiasta vähän aikaa, mutta heppu oli taipumaton ja jono takana pitkä. Lopulta Mies luovutti ja osti liput, mutta fiilis oli pilalla pitkän aikaa. Ei rahan takia, vaan epäystävällisyyden ja petetyksi tulemisen tunteen takia.

 

Olipa kummallisia paikkoja sekä Sintran palatsi että ylhäällä mäellä oleva Penan linna. Sintran palatsi oli kaakeleita ja linnuista tehtyjä kattomaalauksia täynnä. Tässä pari kuvaa näytiksi (vaikka niitä ei siis tietenkään saa ottaa). Toinen on asehuone, jonka seinät olivat sinistä kaakelia ja katto ties mitä. Toinen on kappeli, joka siis myös on verhottu kaakeleilla.

 

 

 

227508.jpg 

 

227462.jpg

 

 

Penan palatsi oli korkealla. Välillä olisi voinut kiipeillä maurilaisen linnan raunioilla, mutta jätettiin se väliin, koska sadeilma ei houkutellut ulkotiloihin eikä metsän liukkaille kiville. Penakin oli sumussa, eivätkä kuvat tee oikein oikeutta sille riemunkirjavuudelle ja tyylien sekamelskalle, mikä linna on. 

 

 

 227463.jpg

 

 

Sintrassa käytiin, mutta kyllä muut päivät ovat olleet mukavampia. Olihan ne paikat erikoisia. Ja ehkä sadepäivä verotti sitä muuta mukavaa, nyt tuli matkattua bussilla parin linnan välit, eikä edes istuttu missään auringosta nauttimisesta puhumattakaan.

 

 
22.10.2006 - 12:03

Perjantai 20.10.

 

Lissabonin lomamme viimeiseksi päiväksi lupasi hotellin hissin sääennustus "heavy rain" eli piti sataa kaatamalla. Se oli jälleen totta onneksi vain hetken, juuri saman nettihetken kuin eilenkin. Mielenkiintoista.

 

Lissabon on täynnä kaakeleita. Kaakeliuden huippu taisi olla eilen Penan palatsissa kaakeleilla peitetty kanuunan laukaisualusta. Tänään sitten vihdoin saimme kaakeleista tarpeeksemme. Suunnistimme nimittäin kaakelimuseoon. Kolme kerrosta kaakeleita ja niiden historiaa. Parhaina paloina kullalla ja kaakeleilla koristeltu kirkko ja kokonainen seinä kuvaa Lissabonista ennen 1755 maanjäristystä. Ihan kiva paikka.

 

 228226.jpg

 

 

228228.jpg

 

Oli muuten hankala löytää paikkaan. Loppujen lopuksi jostain rantakadulta laivalaiturin vierestä Praca de Comercion metrotyömaan takaa löytyi pysäkki, jolla oli sinne suuntaan menevien bussien numeroita, jotka taas eivät olleet ollenkaan niitä, jotka olivat meidän matkaoppaassa. Luultavasti reitit muuttuvat ja ohjeet sitä myötä. Luotettiin sitten karttaan vain ja kysyttiin kuskilta. Matkan aluksi kuski totesi, että Si, sinne mennään, mutta lopulta aloimme olla itse sitä mieltä, että ollaan ihan jossain muualla. Ja niin oltiinkin, kuskikin näytti kysyessä tulosuuntaan ja pysäkillä haastattelemamme lissabonilaisrouvakin huitoi kauas taaksepäin ja puhui nopeasti ja paljon portugalia. Hänen avullaan sitten osattiin, hän vei meidät bussiin kuin pikkulapset ja sanoi kuskille, missä pitää jättää pois.

 

Takaisintulo oli sitten huomattavasti helpompaa. Pyörittiin keskustassa, syötiin välipalaa ja katseltiin paikkaa vielä kerran. Luotiin vielä yksi silmäys Linnallekin, tällä kertaa alhaalta päin. Lissabonin korkeuserot näkyvät hyvin tästäkin kuvasta.

 

285332.jpg

 

Otettiin metro ja ajettiin vielä El Corte Inglésin tavaratalon nurkalle ja tehtiin pari viime hetken ostosta. Ei tuu tuliaisia kaikille, valitan. Ei edes kaikille lastenlapsille, lapsista puhumattakaan, ellei huomenna poimita jotain lentoasemalta.

 

Käveltiin takaisin Eduardo VII:n puiston kautta. Kivat olivat maisemat jälleen.

 

 228227.jpg

 

 

 

Illalla kirjoitettua:

 

Ollaan juuri tulossa siitä miljööltään näkemisen arvoisesta teatterista Portugalin (?) sinfoniaorkesterin (Philharmonic Orchesta Portuguese) konsertista. Oli mahtavan hieno paikka, Mies voisi kertoa enemmän musiikista. Ihan hienoa ja kivaa, minua häiritsivät sormenjäljet flyygelissä. Paikassa ei tietenkään saanut ottaa kuvia, mutta otinpa vain. Katsoin itse muualle ja painoin kämmenen suojassa kameran laukaisinta. Muita kävivät vahtimestarit kieltelemässä, mutta minun rikostani he eivät huomanneet.

 

260127.jpg

 

Onneksi huominen lakkotilanne on ohi ja kai tässä lähipäivinä päästään Helsinkiin. Ainakin Pariisiin asti pitäisi reitin olla selvä, Finnairin aikatauluissa voi vielä olla muutoksia niiden sivujen mukaan.

 
 
22.10.2006 - 12:02

Ollaan ainakin Pariisissa asti.

Finnairin lento taitaa olla 45 min myöhässä, mutta muuten ihan ok. Kokeillaan kentän nettiautomaattia. Maailma on ihmeellinen, mutta kyllä tassa vielä kehittämistä riittää. 

Oltiin kotona lähes aikataulussa, kaikki hyvin. Lissaboniin voisi mennä ihan hyvin uudestaan, kun Finnair aloittaa sinne suorat lennot. Nyt mentiin Air Francen kampanjahinnoilla (271€/henkilö) ja halvan hotellin kanssa viikkomme tuli maksamaan vähän yli 900€ kahdelta.
 
Joitain katsomisen arvoisia kohteita jäi näkemättä, ja muutamissa olisi voinut viihtyä kauemminkin. Minua jäi harmittamaan, että emme suunnistaneet katsomaan korkealla laakson poikki kulkevaa vesijohtoa. Näimme siitä ihan vilahduksen jossain Jardin des Plantesin asemalle tullessamme. Tuo puistokin olisi voinut olla kiva nähdä. Emme myöskään käyneet Eduardon puiston kasvihuoneissa emmekä Gulbenkian museossa. Siellä olisi ollut kuulemisen arvoisia konserttejakin. Kuuteen vuorokauteen vain ei kaikkea saa mahtumaan ja aina pitää olla aikaa kuljeskelulle ja pysähtelylle. Erityisen kiva oli kuljeskella Alfamassa, Chiadossa ja Bairro Altossa, miksipä ei Baixassakin. Belemissäkin oli mukava kulkea, siellä oli laajasti puistoa.
 
Myös Lissabonin lähellä olevat rantakohteet jäivät väliin. Lissabonista  olisi päässyt parilla eurolla ja suoraan junalla esim. Cascaisiin ja Estoriliin ja niistä edelleen Cabo da Rocaan, Euroopan läntisimmälle niemelle. Olimme suunnitelleet käyvämme siellä, mutta jokaisena aamuna ennustettiin niin epävakaista säätä, että emme tulleet lähteneeksi. Useimmat päivät olivat sitten ennustettua aurinkoisempia, joten olisihan ne voinut käydä. Ensi kerralla sitten.
 
Me olemme aina vähän huonoja antamaan shoppailuvinkkejä, koska harrastamme sitä aika vähän. Kävimme Vasco de Gaman lisäksi Amoreiros ostoskeskuksessa, joka tarjoaa paljon kaikkea hienoa ja El Corte Inglésin tavaratalossa, joka on tietysti ihan samanlainen kuin Espanjassakin. Baixa ja Chiado tarjoavat pikkuliikkeitä.
 
Emme myöskään ole kovin hyviä antamaan vinkkejä ruokapaikoista, syömme vähän missä sattuu. Yleensä ruoka oli kyllä hyvää kaikkialla, eikä kallista. Yksi vinkki kuitenkin, näitä leivoksia syötiin monta, sekä kahviloissa että ostettiin vain mukaan. Lehtitaikinapohjaisessa kupissa on vaniljakiisseliä.
 
265463.jpg
 
Kommentit ja kysymykset ovat tervetulleita! Vastailemme mielellämme, jos osaamme.